Poistin lähes kaikki tekstit, niitä oli liian raskasta lukea. Noista muutamasta jäljelle jääneestä pidän jostain syystä joten jätin ne.
En tiedä kirjoitanko tänne enää, tahtoisin kyllä koska kaipaan sitä, suurimman osan ajasta pääni vain tuntuu humisevan tyhjyyttä.
Jotain mitä on tapahtunut: kahlasin läpi vuoden kestävän työhönkuntoutuksen ja oli puhetta siitä että voisin ruveta tekemään osa-aikatöitä. Noin kuukausi työhönkuntoutuksen loppumisen jälkeen vointini kuitenkin romahti, nurinkurisesti kaikki vuoden aikana tuntemani stressi hyökkäsi kimppuuni, nukuin kahden viikon ajan noin kaksi tuntia per yö ja menetin ruokahaluni täysin, muutenkin liian alhainen painoni tippui vielä muutaman kilon lisää. Päädyin täysin sekavassa kunnossa sairaalaan, jossa lepäsin puolitoista viikkoa. Olo oli hetken aikaa hyvä, kunnes romahti uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen. Vuoden sisällä olin sairaalassa neljä kertaa, päivystyksessä ja kriisipaikalla useamman yön ja päiväsairaalassa kaksi kuukautta. Lääkkeitä vaihdeltiin lennosta toiseen, mikään ei tuntunut auttavan ja pää oli ihan sekaisin jo pelkästään lääkerumban vuoksi.
Viime syksystä lähtien (päiväsairaalan loppumisen jälkeen) olen voinut paremmin, tällä hetkellä vointi on kohtalainen ja olen jopa uskaltanut hieman miettiä tulevaisuutta. Kaipaan opiskelua todella paljon ja olenkin nyt katsellut Avoimen yliopiston kursseja. Kuntoutustuki loppuu syyskuun lopussa enkä yhtään tiedä että mitä lääkäri miettii jatkosta, stressaa todella paljon! Psykiatrian polilta "heittävät pois" tämän vuoden jälkeen ja nyt olisi tarkoitus hakea rahoitusta psykoterapiaan Valtavalta, stressaan todella paljon sitäkin, jäänkö tyhjän päälle jos rahoitusta ei myönnetä?
Aivot lyö tyhjää, parasta lopettaa tähän.
keskiviikko 9. huhtikuuta 2014
Tilaa:
Kommentit (Atom)
